volpino italiano

Rodun alkuperämaa on Italia ja nimi tarkoittaa suomeksi "italialaista pikkukettua". Volpino italiano polveutuu saksanpystykorvien tapaan eurooppalaisista pystykorvista, joita esiintyi jo pronssikaudella. Omana rotunaan se on tunnettu Italiassa 1500-luvulta lähtien. Volpino italiano oli myös Michelangelon koira ja Toscanan sekä Latiumin ajureiden väsymätön kumppani, joka oli valmis ilmoittamaan äänekkäästi jokaisesta tiellä kohtaamastaan vieraasta. Italiassa rotua on kasvatettu kaikissa yhteiskuntaluokissa ja sen pääasiallinen tehtävä on ollut hälyttävänä vahtikoirana toimiminen. Volpino italiano on harvinainen koirarotu ja Suomessa volpino italianoja on rekisteröity ainoastaan reilut 700 kappaletta. Ensimmäinen rekisteröinti oli vuonna 1991. Suurin osa suomalaisista volpino italianoista on väriltään valkoisia. Myös punainen ja samppanjan värit ovat sallittuja.

Volpino italiano on pienikokoinen (+/- 30 cm) vahti- ja seurakoira. Se on pitkäikäinen, perusterve, aktiivinen, iloinen, valpas ja omistajaansa voimakkaasti kiintyvä rotu. Nyky-yhteiskunnassa seurakoiralta vaaditaan hyvää hermorakennetta, sopeutuvaisuutta, ihmis- ja koirasosiaalisuutta. Volpinot tulevatkin yleensä hyvin toimeen toisten koirien sekä lasten kanssa.

Rotuna volpino italiano on kohtalaisen helppo kouluttaa. Pienestä koostaan huolimatta volpino italianot tarvitsevat hyvän sosialistamisen, peruskoulutuksen ja kiitettävästi aktiviteetteja. Ne purkavat energiaansa mielellään lenkkeillen, leikkien sekä touhuamalla omistajansa kanssa. Volpino italianot saattavat olla muiden pystykorvien tapaan herkkähaukkuisia, mutta ovat kuitenkin sopeutuvaisia erilaisiin ympäristöihin. Tämä on kuitenkin asia, joka on hyvä ottaa huomioon rotua mietittäessä. Haukkumista saattaa esiintyä, eikä sitä ole aina mahdollista kitkeä pois edes hyvällä koulutuksella. Haukkuminen on volpinoille luontaista.  

Volpino italianojen ominaisuudet soveltuvat monenlaiseen aktiivisen harrastamiseen: ketteryyslajit (agility, hoopers), tottelevaisuus (toko, rallytoko) ja nenänkäyttö (nosework, metsäjälki). Suosituin harrastus on koiranäyttelyt. Volpino italianojen keskeisimmät terveysongelmat liittyvät polvilumpioluksaatioon. Rodulle on valmistumassa JTO (jalostuksentavoiteohjelma) sekä PEVISA (perinnöllisten vikojen- ja sairauksien vastustamisohjelma), joissa on huomioitu rodun terveyden edistäminen.

Lisätietoa rodusta löydät Suomen Volpino Italiano ry:n kotisivuilta 

ROTUMÄÄRITELMÄ
FCI:n numero: 347
Hyväksytty: FCI 12.8.2011 SKL-FKK 8.5.2012
Ryhmä: 5
Kennelliitto 23.8.2016

ALKUPERÄMÄÄ: Italia
FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 5 pystykorvat ja alkukantaiset koirat,

alaryhmä 4 eurooppalaiset pystykorvat.

ALKUPERÄMAA: Italia
KÄYTTÖTARKOITUS: Vahti- ja seurakoira

LYHYT HISTORIAOSUUS: Italianpystykorva polveutuu Euroopan keskiosissa jo pronssikaudella esiintyneistä pystykorvista, joiden luurankofossiileja on löydetty paaluasumusten perustuksissa olleista jäänteistä. Volpino italianolla on siten samat esi-isät kuin saksanpystykorvilla, mutta se ei kuitenkaan polveudu saksanpystykorvista vaan on niiden sukulaisrotu. Rotua on kasvatettu Italiassa ammoisista ajoista lähtien ja sitä on rakastettu niin aateliston palatseissa kuin rahvaankin hökkeleissä, missä sitä arvostettiin erityisesti sen valppauden ja vartiointitaipumuksen vuoksi. Rotu on kuvattu Venetsiassa sijaitsevassa Vittore Carpaccion maalauksessa "Pyhän Augustinuksen näky" vuodelta 1502, ja myös Michelangelolla oli italianpystykorva. 1700-luvulla rotu oli Toscanan ja Latiumin alueiden ajurien väsymätön seuralainen, joka oli aina valmiina ilmaisemaan äänekkäästi kaikki matkalla tavatut
muukalaiset. Rotumääritelmä on kirjoitettu v. 1913 ja rotu oli 1900-luvun alkupuoliskolla melko suosittu, mutta katosi sitten. Muutamia valkoisia yksilöitä löydettiin jälleen 1968, ja rotu rekisteröitiin uudelleen 1972. Jopa aiemmin hyvin tunnettua punaista väriä tavataan jälleen.

YLEISVAIKUTELMA: Pienikokoinen, tiivisrakenteinen ja tasapainoinen pystykorva, jolla on pitkä ja pysty karvapeite.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rakenteeltaan neliömäinen, rungon pituus mitattuna olkanivelestä istuinluun kärkeen on sama kuin säkäkorkeus. Kuonon pituus on 4/10 koko pään pituudesta. Rintakehän syvyys on hieman alle puolet
säkäkorkeudesta.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Erittäin kiintynyt ympäristöönsä ja perheeseensä, erittäin pirteä, eloisa, iloinen ja leikkisä.

PÄÄ: Kartionmuotoinen, pituudeltaan noin 4/10 säkäkorkeudesta.
Kallo-osa: Kuonoa pitempi ja sekä edestä että sivusta katsottuna hieman kaareva. Leveys poskikaarien kohdalta on enemmän kuin puolet pään pituudesta. Otsauurre on vähäinen, niskakyhmy hieman erottuva. Kallon ja kuonon ylälinjat ovat kevyesti toisiaan kohti viettävät.
Otsapenger: Selvästi erottuva.
Kirsu: Suuri ja musta, hyvin avoimet sieraimet. Sivusta katsottuna kuononselän tasolla eikä ulotu huulien etupuolelle.
Kuono: Kalloa lyhyempi ja suippeneva, sivuiltaan kirsua kohti kapeneva mutta ei liioitellusti. Kuononselkä on suora. Sivulta katsottuna alaleuka muodostaa kuonon alalinjan.
Huulet: Melko paksut mutta tiiviit, ylähuulen alalinja on suora. Suupieli ei ole erottuva. Huulten reunat ovat mustat.
Leuat / hampaat: Voimakkaat leuat, normaalisti kehittyneet valkoiset hampaat. Säännöllinen ja täydellinen hampaisto. Leikkaava purenta, tasapurenta hyväksytään.
Posket: Normaalisti kehittyneet, eivät ulkonevat
Silmät: Avonaiset ja normaalin kokoiset, ilmeeltään valppaat ja eloisat. Eteenpäin
suuntautuneet, pyöreähköt mutta eivät ulkonevat. Silmäluomet ovat tiiviit. Iriksen väri on tummanruskea, silmäluomien reunat ovat mustat.
Korvat: Pystyt, kolmionmuotoiset, korkealle kiinnittyneet ja lähellä toisiaan. Korvarusto on jäykkä ja korvan sisäpuoli suuntautuu eteenpäin. Korvan pituus on suunnilleen puolet pään koko pituudesta.

KAULA: Suunnilleen pään pituinen, lihaksikas ja aina pystyasentoinen. Kaulan nahka on tiivis.

RUNKO: Neliömäinen, rungon pituus mitattuna olkanivelestä istuinluun kärkeen on sama kuin säkäkorkeus.
Ylälinja: Selkälinja on vaakasuora, lanteen kohdalta hieman kaartuva.
Säkä: Hieman selkälinjaa korkeammalla, sulavasti kaulaan liittyvä.
Selkä: Suora, voimakaslihaksinen, lanneosaa pitempi.
Lanne: Lyhyt, leveä, lihaksikas, hieman kaareutuva.
Lantio: Jatkaa lanteen linjaa, leveyttään pitempi ja lihaksikas. Sarvennaisista hännän tyveen laskee noin 10º kulmassa vaakatasoon nähden.
Rintakehä: Ulottuu kyynärpäiden tasolle; kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet.
Rintalasta on pitkä mutta sen kärki ei ulotu olkanivelen etupuolelle.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva nousee vain hieman rintalastasta kohti vatsaa. Kupeet ovat hieman sisään vetäytyneet.

HÄNTÄ: Kiinnittynyt korkealle lantion jatkeeksi, asennoltaan aina selän päälle kiertynyt ja ulottuu mahdollisimman lähelle kaulaa. Hännän pituus on hieman säkäkorkeutta pienempi. Häntä on tyvestään voimakas ja kapenee kärkeä kohti. Runsaan pitkän karvan peittämä.

RAAJAT
ETURAAJAT:
Yleisvaikutelma: Eturaajat ovat täysin pystysuorat ja rungon keskiviivan kanssa yhdensuuntaiset. Etäisyys kyynärpäästä maahan on hieman yli puolet säkäkorkeudesta.
Lavat: Lapaluun pituus on ¼ säkäkorkeudesta ja viistous 60º vaakatasoon nähden. Hyvin kehittyneet lihakset. Lavan ja olkavarren välinen kulmaus on 125º.
Olkavarret: Lapoja pitemmät, 65º kulmassa vaakatasoon nähden.
Kyynärpäät: Rungon keskiviivan kanssa yhdensuuntaiset. Olkavarren ja kyynärvarren välinen kulmaus on 155º.
Kyynärvarret: Olkavarsia pitemmät, kevytluustoiset mutta voimakkaat, kuivalihaksiset.
Ranteet: Voimakkaat, lähes yhtä leveät kuin kyynärvarret.
Välikämmenet: Lähes yhtä leveät kuin kyynärvarret, sivusta katsottuna hieman viistot.
Etukäpälät: Soikeat. Tiiviit, kaartuvat varpaat. Voimakkaat mustapigmenttiset päkiät, kynnet mieluiten mustat.

TAKARAAJAT: Yleisvaikutelma: Takaa katsottuna takaraajat ovat keskenään yhdensuuntaiset ja täysin pystysuorat istuinluun kärjestä maahan.
Reidet: Leveät ja lihaksikkaat, pituudeltaan 1/3 säkäkorkeudesta. Viistous vaakatasoon nähden 60º, lantion ja reisiluun välinen kulma 90º.
Polvet: Rungon keskilinjan kanssa yhdensuuntaiset, polvikulma 115-120º.
Sääret: Hieman reittä lyhyemmät, kevytluustoiset mutta voimakkaat ja lihaksikkaat, viistous vaakatasoon nähden      55-60º.
Kintereet: Voimakkaat mutta eivät leveät, kinnerkulma 145-150º.
Välijalat: Pystyt ja täysin suorat sekä sivulta että takaa katsottuna. Riittävän leveät. Etäisyys kintereestä maahan hieman yli 25% säkäkorkeudesta.
Takakäpälät: Soikeat. Tiiviit, kaartuvat varpaat. Voimakkaat mustapigmenttiset päkiät, kynnet mieluiten mustat.

LIIKKEET: Normaali ravi, liikunta ei pomppivaa. Tyypillinen laukka kuvastaa ennemmin kestävyyttä kuin nopeutta. Askelpituus normaali, ei liian pitkä.

NAHKA: Tiiviisti rungonmyötäinen, ei mistään kohdasta löysä.

KARVAPEITE:
Karva: Tiheää, hyvin pitkää, erityisen suoraa ja pystyä. Karva on karheaa ja seassa on suoria, jäykkiä tukikarvoja. Ei koskaan makaavaa vaan sen tulee olla pystyä silloinkin kun se ei ole kovin runsasta. Runko näyttää siltä kuin se olisi kiedottu muhviin, varsinkin kaulassa karvapeite muodostaa tuuhean kaulurin joka ei kuitenkaan muistuta leijonanharjaa. Kallossa karva on puolipitkää ja peittää korvantyven. Kuonon karva on lyhyttä. Korvien karvapeite on hyvin hienoa ja lyhyttä. Hännässä karva on hyvin pitkää ja reiden takaosassa se muodostaa housut.
Väri: Yksivärinen valkoinen tai punainen. Samppanjanväri on sallittu mutta ei toivottu. Valkoisen värin tulee olla maidonvalkoinen. Vaalean keksinväriset sävyt korvissa sallitaan, mutta ne ovat kuitenkin virhe. Punaisen värin tulee olla syvä kauriinpunainen, hännässä ja housukarvoissa sallitaan vaaleammat sävyt. Vähäinen
valkoinen väri käpälissä samoin kuin vähäinen tummempi sävytys kaulurissa ja lavoilla hyväksytään

KOKO JA PAINO: Säkäkorkeus: Urokset 27-30 cm. Nartut 25-28 cm. Paino: Suhteessa säkäkorkeuteen.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin.

• Liian pitkä tai kapea kallo.
• Liian pitkä kuono.
• Vaalea kirsupigmentti.
• Käänteinen leikkaava purenta.
• Vaaleat silmät.
• Liian pienet korvat.
• Karkea, raskas rakenne.
• Hieman pitkä (ei neliömäinen) runko.
• Niukka karvapeite.
• Leijonanharja kaulurin sijasta.
• Litteä peitinkarva
• Säkäkorkeuden ylitys 2 cm:llä.

VAKAVAT VIRHEET:

• Omenapää.
• Ulkonevat tai soikeat silmät.
• Matala otsapenger.
• Liian suippo kuono.
• Kahden tai useamman hampaan puuttuminen (paitsi P1 ja M3).
• Alapurenta.
• Runko mittasuhteiltaan suorakaide.
• Takaraajojen välissä oleva häntä.
• Pohjavillan puuttuminen.
• Villava peitinkarva.
• Punaisella koiralla valkoiset käpälät.
• Voimakkaasti mustalla sävyttynyt punainen karva.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

• Vihaisuus tai liiallinen arkuus
• Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen.
• Epätyypillisyys.
• Kupera kuononselkä.
• Yläpurenta.
• Voimakas tai täydellinen pigmentin puute kirsussa tai silmäluomissa.
• Herasilmä.
• Täysin riippuvat korvat.
• Hännättömyys tai töpöhäntä (synnynnäinen tai typistetty).
• Muu kuin valkoinen, punainen tai samppanjanvärinen (ei toivottu) väritys.
• Punaiset merkit valkoisessa pohjavärissä; valkoiset tai mustat merkit punaisessa pohjavärissä.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina
kivespusseihin.
Jalostukseen tulee käyttää vain toiminnallisesti ja kliinisesti terveitä, rakenteeltaan
rodunomaisia koiria.